Yksi hyvä puoli siinä on että pitää loman vasta elokuussa, ja se on aamuruuhkan puute. Kaikki toimistoihmiset loistavat poissaolollaan, kaikki valot palavat vihreinä, ja luikahdan työpaikan parkkipaikalle viidessä minuutissa entisen kymmenen sijaan. Toisaalta taas kodin lähellä on hervoton tietyömaa, jota varmaankin rakennetaan juuri nyt siksi että töissä käyviä on niin vähän. En yhtään ihmettelisi jos tie olisi eräänä kauniina aamuna laitettu kokonaan poikki ilman mitään kiertomahdollisuuksia, sillä niin eriskummallisia ovat ajojärjestelyt toisinaan olleet. Taisinkin täällä kirjoittaa siitä miten ensimmäisen kerran säikähdin kovasti vastaantulevan mummelin autoillessa omalla kaistallani. Sen kerran jälkeen hommaan tottui hyvin nopeasti, ja nyt paikoittain onkin käytössä enää yksi kaista. Se ajaa joka uskaltaa.

Lisäksi lapset ovat nyt varapäiväkodissa, jossa on sekaryhmä sekä suomen- että ruotsinkielisiä lapsia. Sanavarasto on siis väistämättä laajentunut. Ensimmäisen päivän jälkeen kuopus hihkaisi "Titta, rumppa!", toisen päivän jälkeen keskimmäinen leikki hämähäkkiä näin: "Täältä tulee spindel, tää on älyttömän iso ja vaarallinen ...myrkspindel!"

Mutta se huono puoli elokuisessa lomassa on, ettei se ole vielä. Ja se kuulkaa maistuisi jo.