Viis nyt takana olevasta ihanasta illasta luonnonhelmassa grillaillen ja mustikoita poimien, sillä nyt kiehuu taas sappi. Keskimmäinen kertoi iltasuukon yhteydessä että jee muuten, viime karkkipäivänä sai iskällä muutakin kuin niitä happamia luomukarkkeja. "Iskä antoi niitä sen jälkeen kun se oli opettanut meitä syömään kuin aikuiset ja me oltiin onnistuttu tosi hyvin."

Tästäpä on aiemminkin ollut X-miehen kanssa puhetta, ettei kannata niille lapsille naputtaa siitä syömisestä, koska se ihan pikkuisen niitä lapsia ahdistaa, erityisesti kuopusta. Näemmä linja siis jatkuu kuitenkin. Tokihan pöytätavat ovat tärkeitä, mutta tärkeää on myös että lapsi tuntee olevansa hyväksytty sellaisenaan myös sen vanhemman osalta, jota tapaa vain muutamia päiviä kuukaudessa. Eikä niin taida nyt asian laita olla. Ihan oma lukunsa on tietysti se, kuinka keskimmäinen taas kyseli eromme syitä ja kertoi sitten kuiskaten että "iskä sanoi että siksi te erositte, kun sä äiti kohtelit iskää niin huonosti. Äiti, miksi sä teit niin?"

Moraalinen ylemmyys on hauska tunne, ja siksipä olen ollut yhtä kertaa lukuunottamatta hirmu asiallinen ja kiva X-miestä kohtaan. Nyt kyllä alkaa jo vähän nikotella tämä homma. Olen jo pyytänyt X-miestä luovuttamaan minulle yksinhuoltajuuden sillä perusteella ettei hän oikeastaan osallistu lasten huoltoon, mutta siihen X-mies ei suostunut. Pyysin häntä miettimään millaista huoltajan roolia hän oikeastaan itselleen haluaa, mutta keskustelu loppui hyvin pian X-miehen aloitteesta. X-mies ei näe omissa toimissaan mitään outoa tai väärää, vaan ainoastaan minä olen hankala, juonitteleva ja hyökkäävä.

Miten kätevää.