Jos on taipumusta alisuoriutumiseen ja tietää sen, on uuden haasteen edessä kahtalaisesti kurja olo; toisaalta pelkää että mokaa jotain, toisaalta pelkää että mokaa ihan tahallaan koska pelkää sitä että mokaisi muutenkin. Tai jotain, en minä tiedä.

Nyt nimittäin kävi sillä lailla että pääsin sinne mihin hainkin, eli Kriittiseen korkeakouluun opiskelemaan kirjoittamista.  A - pu- a . Saapa nähdä mitä tästäkin tulee! Mitä lie valitsijat tuumineet tekstejäni silmäillessään. Sitäpaitsi tunnustin ihan reilusti että joskus voi olla vaikeaa saada lapsenvahtia, opetus tapahtuu nimittäin lähes yksinomaan viikonloppuisin. Että ihan oma mokansa on, jos käy niin ettei minusta olekaan mihinkään. Tai jotain. Äh! Jännittävää on tämä.