En kyllä tosiaankaan tiennyt mitä lupasin, kun lupasin että vasta lattialla pesälaatikon tienoilla hieman hoippuvat kissanpennut saisivat molemmat jäädä meille. Viimeisin todiste siitä että kolme kissaa = tosi monta kissaa koettiin eilen, kun hiki otsalla helmeillen raijattiin elukoita porukalla tehosterokotukseen. Porukka on tällä hetkellä typistetty, kun esikoinen on leirikoulussa ja kotona vain vajaamittaisia nuorempia sisaruksia.

Meillä on yksi kantokoppa, johon mahtuu nykyisin enää yksi kissa. Kaksi muuta matkustavat alunperin rotille ostetussa häkissä, joka on juuri parahultaisesti sen kokoinen että sen saa kiilattua kojelaudan ja matkustajan selkänojan väliin varsin napakasti. Jo autolle pääsy oli hankalaa, kun minä tarvitsi molemmat käteni häkin kantamiseen ja keskimmäinen hädin tuskin jaksoi kiikuttaa Saiman, kissoista kevyimmän, portaat alas kopassaan. Silkkaa tuskaa oli sitten neljäkymmentä minuuttia myöhemmin kun piti ylittää suojateitä (niin, se taskupysäköinti olisi tosiaan hyvä taas opetella) ja kulkea ulospäin taittuvista ovista. Onneksi olen tottunut herättämään huomiota ja hyväksyn pellen roolini nöyrästi. Voi kun saisin vielä killingin jokaisesta herättämästäni salatusta tai täysin avoimesta virneestä, sitten ei olisi enää mitään hätää!

Reissusta kuitenkin selvittiin, mutta ei ihan puhtain paperein.. tai siis housuin. Eikä lattioin. Tai autoin. Kas kun emme ehtineet syödä päivällistä, otin minä fiksuna äitinä evääksi mukaan ah niin terveellistä banaania ja vielä mustikkasoppaa pillitetrassa. Tosi fiksua oli se. Mustikkasoppa levisi eläinlääkäriaseman lattialle, josta nolona sitä pyyhin (tiesittekö muuten ettei se imeydy käsipaperiin vaan sitä joutuu kauhomaan siitä lattialta?) ja kotiin päästyä hinkkasin sitten banaaninkuorten jälkiä auton ovien sisäpuolelta. Olin autuaasti unohtanut että toinen lapsista kärsi kammottavan hirveän pinkeästä pissahädästä, ja myöhästyin ovenavauspuuhasta niin paljon, että sain luututa lattiaa sekä rappukäytävästä että kotoakin.

Enpä tiedä sitten mitä mieltä kissat rokotusreissustaan olivat, mutta tänään töistä tullessani postiluukusta oli pudotettu isännöitsijän kirjepaperille kirjoitettu lappu, jossa ilmoitettiin että kaksi kappaletta kissoja oli löydetty tänään rappukäytävästä ja saatettu asuntooni. Soittelin vallan ällistyneenä perään, ja ovi oli kuulema ollut raollaan ja kissat pelottavina valtoimenaan. Rappusiivoja pelkää kuollakseen kissoja, ja oli hakenut naapurista ison miehen avuksi nostamaan niitä pois jaloista. Joko siis kissat olivat avanneet hyppäämällä ulko-oven tai se ei ollut mennyt kunnolla kiinni aamukiiressä. Aika pelottavaa oikeastaan ajatella että ovi on ollut päivän auki. Onneksi sitä on niin köyhä ettei ole oikein mitään varastettavaakaan!

Ja hetkeä ennen tämän kirjoituksen tallentamista Ankero otti jä vääns' torttuset vessan lattialle. Ah tätä kissanomistajan onnea ja autuutta!