Kysynpähän vaan, ihan silleen uteliaasti, että kuinkahan todennäköistä tämäkin oli että loman ainoalle kaupungillamaleksintapäivälle sattuu rankkoja sadekuuroja? Samannäköinen tuo kaupunni oli kuin ennenkin eikä rahaakaan ole, joten ei se hirveästi haitannut, mutta tulipahan vaan mieleen.

On täällä muutakin tehty kuin kaupungilla kupattu. Heti aamulla (tuskin se enää aamua oli, mutta siltä se tuntui, ja siitä edempänä) käytiin toteuttamassa tyttöjen toive korvien lävistämisestä. Eilen illalla tulivat nyhjäisemään kyynärvartta ja totesivat, että nyt on sen aika. Itse olen sitä aina välillä ehdottanut, mutta esikoinen on kieltäytynyt kiivaasti koska pelkää verta ja kipua suorastaan hysteerisesti, eikä keskimmäistä ole oikein kiinnostanut koko homma. Kaverilävistäjältä olivat kamat loppu, joten piti mennä hakemaan reikää ihan ampumalla, vaikka se paljon huonompi vaihtoehto onkin. Ensimmäiseksi tuoliin istui esikoinen silleen aika reteesti, mutta hymy kyllä hyytyi aika pikaisesti. Toimitus sujui kuitenkin aivan mallikkaasti.

Poloiselta keskimmäiseltä piti kysyä moneen kertaan että haluaako tätä nyt oikeasti, ja poistumismahdollisuutta tarjottiin moneen otteeseen. Lopulta reiät ammuttiin niin että lapsi piteli minua kaulasta, ja itkukin tuli. Yritin lievittää paskamutsi -fiiliksiä ottamalla itsekin vielä yhden reiän vasempaan korvaan, yhtään enempää sinne ei ampumalla saakaan, menee lävistyshommiksi. Suuri ilo saatiin aikaiseksi siitä että minä äännähdin ja tamppasin jalkaani siinä missä lapsilla kyllä silmät kyyneltyivät mutta eivät varsinaisesti kivusta vinkaisseet tai säpsineet.

Nyt on kuitenkin korvakorut molemmilla, ja korurekkejäkin pyöriteltiin vähän sillä silmällä että kunhan nämä reiät nyt paranevat, niin ostetaan molemmille mieluisat korut joita ei tarvitse ottaa yöksi pois.

Ja syy siihen ettei viime yönä tullut hirveästi nukuttua, löytyy esikoisen pitkistä ja luisista raajoista. Vaikka välissämme nukkui keskimmäinen, sain silti muunmuassa polvea hampaisiin. Esikoinen on varsin notkea, pitkä ja hoikka, ja nyt tuli todettua ettei se ole aina hyvä asia. Sitten kun esikoinen vielä lisäsi hilittömän raapsraapsraaps -konsertin yllättäviin potkuihin ja huitaisuihin, olin ihan valmis hullujenhuoneelle. Loppujen lopuksi hermot paloivat siihen kun kuopus pissasi patjalle. Siivosin ja osoitin kuopukselle esilämmitetyn paikkani ja suksin itse oman äitini viereen, jossa oli sentään kiusana pelkkä kuorsaus.

Jos jotain etelästä kaipaa, niin omaa soolosänkyäni, leveyttä 160cm, ja joka sentti vain minua itseäni varten.