Kyllä se on metka epeli tuollainen Y-mies. Kovin moni tuskin viitsisi lähteä yli viidensadan kilometrin päähän katsomaan naisystäväänsä, joka on vain kaksi viikkoa poissa? Varsinkin kun muistaa semmoisenkin tosiasian, että tällä naisystävällä on kolme lasta, kaksi vanhempaa ja erinäinen liuta sisaruksia ja niiden lapsia, jotka vähän niinkuin kuuluu pakettiin kun tällä suunnalla ollaan. Niinpä vain kuitenkin äijä tässä pyörähti.

Pääsimme käymään virikeympäristössä ihan kahdestaan, ja plakkarissa on nyt hurjasti uusia ekakertoja. Esimerkiksi takkatulen sytyttämisen, porojen metsään ajamisen, kiväärin lataamisen ja pilkkaan useasti peräkkäin osumisen saralla. Eikä unohdeta tämän kesän ensimmäistä kuutamouintia joka oikeasti tapahtui kuutamolla, siis sen kuupallon mollottaessa isona ja oranssina, eikä hillan poimimista suolta. Rakensimme myös söpöisästi yhdessä minulle värttinän, ja kylläpä odotan että pääsen sitä sitten kotosalla kokeilemaan. Täällä on villan käsittelyyn liian kuuma. Kylläpä käy sääliksi paikallisia koululaisia, jotka joutuvat huomenna palaamaan pulpetteihinsa.

Tosin keskimmäinen taitaa niitä poloisia vähän kadehtia. Oma uusi reppu on näkösällä ja siitä on laskettu niin taskut (kahdeksan) kuin heijastimetkin (neljä). Lisäksi siinä on rusetti ja se tärkein, eli kissan kuva. Sattumalta onnekas lapsi voitti onnenpyörästä ihan älyttömän siistejä lyijykyniäkin, eli eiköhän nyt kelpaa kouluun lähteä. Kun vaan vielä viikon jaksaisi odottaa.