Ihan niinkuin varkain kimppuun hiipinyt hektisempi vaihe alkaisi tässä hellittämään. Maanantaina sain tiedon että koulun ovet raottuvat kuin raottuvatkin, asia jota olen jännännyt toukokuulta asti. Tänään taas ratkesi edellisen vuoden toukokuulta jännätty juttu, eli se, saako ventovieras ihminen lyödä nyrkillä kotipihallaan lapsiaan vahtivaa tavista ilman seuraamuksia. No, ei saa.

Syytetty ei sitten saapunut paikalle sakonkaan uhalla, ja aika lyhyen kuulemisen jälkeen sain iloisia uutisia! Nyrkkäisijä sai monta päiväsakkoa ja tuomittiin korvaamaan minulle nämä tälläkin hetkellä nenälläni killuvat silmälasit, kolmesataa euroa kivusta ja särystä, oikeudenkäyntikustannukset sekä anionmenetykseni käsittelypäivältä. Vaatimukseni menivät siis sukkana läpi! Tuskinpa vyhvet vielä tämän vuoden aikana ehtivät tilillä käväisemään, mutta rahaa se on sitten myöhemminkin.

Nyt kun vielä malttaisin odottaa sunnuntaille asti, jolloin pääsen viikon lomalle Irlantiin yhdessä kahdestaan Y-miehen kanssa. Voi kyllä olla melkoisen mahdollista että kuuma kivi katsoo parhaaksi laskeutua päähäni ennen sitä, sillä tämmöisiin onnenpotkujen sumaan ei tällä suunnalla ole päästy tottumaan.