Vaihteeksi kissa-asiaa. Emokisu, jonka nimeksi on nyt vihdoin ja viimein päätetty Kisu, mutta jota sinnikkäästi sanotaan emoksi, on täysin keskimmäisen kissa. Useimpina aamuina saan rankassa herätystehtävässäni virka-apua nelijalkaiselta äitikollegaltani, kun emokisu tuuppii ja tökkii keskimmäisen hereille siinä missä minun huhuiluni ja taputteluni aiheuttavat vain syvemmälle peiton alle kaivautumista.

Kisu on myös tottunut saamaan ruokansa keskimmäiseltä, joten kissanomistajille ei liene yllätys, kun selvisi että kiltin ja ihanan keskimmäisen aamuvetelyyden syyksi paljastui jokaöinen kissanruokinta. Itse olen nukkunut suljetun oven takana siitä lähtien kun pennut (kissan- !) oppivat juoksemaan ja hyppäämään, ja nyt samaa temppua päätettiin kokeilla lastenhuoneen oven suhteen. Heti ensimmäisenä yönä emokisu oppi avaamaan oven loikkaamalla kahvaa vasten. Paatuneena kikkakolmosten kehittäjänä levitin oven päälle pyyhkeen, jolloin ovi jumittuu tiukemmin paikoilleen eikä avaudu ilman napakkaa tönäisyä - tai kiskaisua sisäpuolelta ulostullessa. Tämän takia sain siivota kuopuksen pissoja, kun lapsi unissaan meni sitten takaisin sänkyyn kun ei kerran uloskaan päässyt, kun ei unissaan huomannut tarpeeksi pontevasti ovea nykiä.

Nyt kun ovenpäälle on löydetty sopivan paksu kiilaaja niin että uniset lapset pääsevät ulos mutta unia häiritsevät kissat pysyvät oven ulkopuolella, on emokisu lohduton. Se makaa oven takana nenu ovenrakoon painettuna toivoen, että se katoaisi kuin pullo hanhen ympäriltä jotta emo pääsisi kerrossängyn yläsänkyyn rakkaan keskimmäisensä luo.

Onneksi edes legendaarisista unilahjoistaan tunnetun esikoisen vuodepaikka on auki.