Jotenkin alkaa tuntumaan että blogin päivitystahti rupeaa kiihtymään, sillä tänään oli ensimmäinen koulupäivä ja sain läksyjä. Ja tähän koneellehan minä istuin niitä tekemään. Katsokaa nyt miten ahkera minä olen!

Turistaessani Irlannissa kävin päivämatkalla katsomassa Moherin kalliota, koskapa olen aina halunnut ja siinähän ne olivat melkein käden ulottuvilla. Juujuu, upeat olivat ja mahtava tuuli meinasi repiä hiukset päästä ja pakko oli käydä kiipeämässä sen kyltin taakse, jonne ehdottomasti kiellettiin menemästä (näyttäisin teille siitä todisteeksi kuvan, mutta kun on tuo pienoinen identiteettiongelma). Ikävä kyllä matkaopas kertoi sitten matkalla päivälliselle että vain vuosi sitten viimeksi joku heittäytyi sieltä alas. Eikä siinä sinänsä mitään, kävipä tuo itselläkin mielessä että siinä sitä olisi tyyliä jos jotain sellaista tarttisi tehdä, mutta kun tämä viimeisin oli äiti ja oli ottanut pienen poikansa mukaansa.

En nyt sentään tyrskimään ryhtynyt, Atlantti hoiti sen puolen varsin mallikkaasti, mutta kun oli omia lapsia niin tolkuton ikävä niin ei liene ihme että järkytyin niin että päätin sitten purkaa tämän järkytykseni teidänkin silmillenne.

Kas näin.