Okei, nyt kaikki kainot ja estyneet ihmiset, olkaa hyvä ja siirtykää seuraavaan blogiin, aion nimittäin alla seuraavassa kirjoituksessani kirjoittaa kuukautisista aika lailla kiertelemättömästi.

Kävipä nimittäin niin, että erään perheenäidin muutama vuosi sitten hankittu kuukuppi katosi. Mihin helkkariin sen on työntänyt, ei äiti käsitä (ja kyllä, katsoi sieltäkin). Muutama päivä piti mennä vanhanaikaisesti kaupan muovilirpukkeilla ennen kuin matka vei uusia kuppeja myyvän kaupan ohi, ja voi voi herrajjumala mitä splatteria se oli!

Sen lisäksi että itse muovilirpuke ärsytti ihoa, tuntui itse vuotokin kamalalta. Ei ihme että terveyssidenmainokset nojaavat epämukavuudentunteeseen, sillä sitä sain kokea kosolti. Ja sitä hajua! Ja vielä sekin, että siististi paperiin käärimäni käytetyt terveyssiteet sain hakea muutamaan otteeseen lasten leluhyllyn edestä, sillä veren hajusta viehättyneet petoeläimeni olivat käyneet noukkimassa ne vessan roskiksesta ja kantaneet sinne, mihin muutkin saaliinsa, joita yleensä kyllä ovat vain pienet pehmolelut ja kaikenkokoiset villasukat.

Tämän kokemuksen perusteella siirryin kyllä säästäväisyyssyistä kuppia käyttäneestä intohimoiseksi mukavuuskäyttäjäksi. Koska en minä ole ikävä ihminen enkä halua että toiset turhaan kärsivät kun kärsimiseen ei ole oikeaa syytäkään (itse en ainakaan kupin lisäksi tarvitse mitään ylimääräistä suojaa), aion mainostaa sitä kaikille jokaisessa suinkin soveliaassa välissä.

Kuten tässä.