Kyllä, te olette oikeassa blogissa ja ei, minä en tehnyt tätä sivupohjamuutosta tahallani! Jos ehtisin, perehtyisin sivupohjan katoamisen syihin ja palauttaisin rakkaan vihreän ruutupohjani ennalleen, mutku eijjaks ehdi, ei niin millään.

Tänään olen tavannut lastenhoitajaksi palkkaamani naisihmisen, joka tulee hoitelemaan lapsosiani tänne kotiin aina silloin tällöin että pääsen rauhassa tappamaan itseäni tylsyytee käymään luennoilla Helsingissä. Näin ehkäisen lasteni mahdollisuutta sairastua raivohulluuteen siksi, että joka päivä pitäisi hypätä jossakin eikä ikinä saa olla kotona. Harmi vain, ettei se yhtään ehkäise sitä minun kohdaltani. Vasta kuukauden viikonloppuopiskelu on osoittanut ainakin minulle vedenpitävästi todeksi sen, että oma koti kullan kallis (vaikka vuokrakotihan tämä on, sillä oma koti liian kallis, ainakin täällä peekooseudulla). Kun saisi joskus maata kokonaisen päivän sängyssä ja tuhistaa! Ah, se se vasta olisikin jotain.

Työpaikalla ollaan kyllä menossa siihen suuntaan, että kaikenlaiset tuhistelut ja nuhakuumeet kärsitään tästälähtien samalla rattoisasti työskennellen. Sairaslomalle joutuvien palkkaa kikkaillaan sinällään ihan laillisesti alaspäin, jotta saadaan kiva kuukausittain maksettava bonus niille, jotka eivät koskaan ole töistä poissa. Pahoinpa kyllä pelkään että nk. supersaikuttajat eivät tästä kepistä ja porkkanasta ole moksiskaan, mutta että ne tunnolliset jotka haluavat pitää palkkansa ennallaan ja saada sitä terveysbonusta, tulevat tulemaan sairaanakin töihin. Huomaatteko tässä pienen ristiriidan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Sosiaali- ja terveysministeriön Sairasta kotona -kampanjaan nähden? Aavistuksenomaisena epäkohtana on nähty myös se, että myös lapsen sairaus ja työtapaturma maksavat työntekijälle silkkaa rahaa.

Onneksi kovin monta rahaa eivät maksaneet ne kengät, joita kävin tänään kauppakeskuksesta hakemassa. Kuopus sai lenkkarit ja esikoinen jonkinnäköiset lonttoset, keskimmäiselle löytyi, ylistäkää Thoria, esikoiselta jääneet lenkkarit! Nämä esikoisen lonttoset on kyllä pakko mainita vielä uudestaan. Ne ovat nimittäin jo kokoa 43, eli lapsi on kypsässä 12 vuoden iässä saavuttanut kengänkokoni ja vielä ylittänyt sen tolleen kevyesti kahdella.