En kyllä ihan välttämättä enää milään jaksaisi vaahdota tästä, kun on tullut avauduttua muutamalle kollegallekin niin perusteellisesti, mutta kun tämän hiusvärin pitää olla päässä vielä vartti. Siispä.

X-mies se tuossa soitteli ollessaan hakemassa lapsia luokseen. Esikoinen ei olekaan tällä kertaa tervetullut koska oli viimeksi käyttäytynyt niin teinimäisesti, ja johdatin keskustelua siihen miten lasten kanssa tosiaan voi välillä olla raskasta mutta että niitä pitää silti sietää ja kohdella kunnioittavasti, ja siitä X-mies saikin syyn kehoittaa minua vakavasti miettimään omaa vanhemmuttani, sillä hänestä kuulema välillä jopa tuntuu että minä jollain tavalla nauttisin siitä, että lapset ovat jossain muualla. Näin ei kuulema käy, jos vanhempi on normaali. Vanhempi haluaa olla aina lapsen kanssa, tai jotain on vialla.

Valitettavasti ällistyin niin etten oikein saanut sanottua siihen mitään, ja ehkä parempi niin. Änkytykseni siitä että minä sentään kuitenkin käyn fyysisessä työssä kokopäiväisesti, hoidan nämä kolme lasta ihan yksin ja vieläpä opiskelenkin, että eikös se nyt ole kuitenkin ihan ookoo että välillä hengähdän kuitattiin kevyesti sillä että siinä ei nyt oikeastaan ole mitään sellaista, mitä joku muukin ei tekisi.

Täytyy kyllä oikeastaan ihan ihailla, että mies joka tapaa lapsiaan neljä päivää kuukaudessa ja on useammastikin ollut kuusi viikkoa putkeen tapaamatta lainkaan, kehtaa tulla minulle ilmoittamaan että tarpeeni viettää joskus ihan ikiomaa aikaa on jotenkin luonnotonta. Kovin monella tuskin pokka tuollaiseen riittäisi.

Onneksi Amon Amarthin keikka tänään oli joka tapauksessa loppuunmyyty, muuta suunnitelmaa tässä ei viikonlopulle oikeastaan ollutkaan. Esikoisen toiveesta katsomme jonkun kauhuelokuvan - kun kaikki muutkin saa - ja syömme sipsiä.