Hankin muutamia kuukausia sitten tänne meille tuon pelikonsolin kaikkien aiempien periaatteideni vastaisesti. Alussa pelailin sillä itsekseni kitarapeliä, mutta aika pian Y-mies toi lapsille tuliaisiksi Buzz-ohjaimet. Siitä lähtien lapsetkin ovat saaneet pelata, ja kiitänkin tässä nyt yhteisesti kaikkia niitä, jotka kasvattavat lapsiaan säännöllä "pelaaminen loppuu jos tulee riitoja", sillä kuopus ainakin tiesi jo ennestään että pelilupaa ei heru rähiseville. Niinpä hän onkin hyvin herttainen ja suloinen muutamia minuutteja ennen kuin kehtaa pyytää saako pelata. Nyt esikoinen sai suostuteltua minut ost... No okei, minä halusin ne mikit että pääsen laulamaan. Saapa nähdä mikä on seuraava periaate joka lentää mäkeen! (Nykyään jopa tupakoin lasten nähden. Jotenkin sen katon kautta ympäri -episodin jälkeen ei vain ole jaksanut nähdä vaivaa nurkan taakse hiipimisen suhteen.)

Nurkan taakse hiipimisestä tulikin mieleeni, että X-mies on vaihtanut sähköpostiosoitettaan eikä ole antanut minulle pyynnöstä huolimatta uutta. Pari lapsia koskevaa tiedotetta alkaa jo vanhentua. Kumpaa siis teen: ruinaan uutta osoitetta tai häiriköin puhelimella, jolloin olen häiritsevä akka joka ei vain osaa päästää irti, vai annanko asian olla, jolloin X-mies ei ehdi saada tiedotteita ajoissa ja syyttää minua lapsista etäännyttämisestä? Jotenkin tuo jälkimmäinen ehkä kiehtoisi enemmän. Kun eihän sitä tavallaan voi olettaa, että olisi minun asiani kauheasti hätyytellä asiasta, jonka aikuisen ihmisen pitäisi osata hoitaa itse.

Nytpä seuraa ohjelmassa pieni niskastakiinniotto, ja paluu tuonne wordin puolelle vääntämään draamaharjoitusta. Pus!