Eilen illalla kirjoittajakoulussa paperille ponnistui Aleksis Kiven Sydämeni laulua mukaeleva runo, jonka tylsän päiväni kuluksi länttään sit tänne. Runouteen minulla on tietynlainen Asenne, joka saakin kuultaa hienoisesti läpi. Pitempään lukeneet tietävät, ettei sillä ole mitään tekemistä minun tilanteeni kanssa. Lisäksi sain aikaiseksi aika herkullisen, synkkämielisen Boriksen, jonka ympärille pitää ehkä kertoa oikea tarina, kertomatta jättäminen olisi ehkä jo vähän synnin ja häpeä puolelle menevää toimintaa. Niin, että kannatti purnata koulun raskaudesta, sillä nyt se ei sitten ole sitä. Sen enempää jaarittelematta asiaan.

 

Sydämeni laulu

Joko toinen viikonloppu

tulee kiire, tulee hoppu

saatella lapseni junaan

 

Hauska siel on lapsen olla

antaa raiteiden keinutella

matkalla isänsä kotiin

 

Siel saat sä pelata pleikkaa

heittää öisinkin kuperkeikkaa

ja katsoa kauhuleffaa

 

Aamupalaksi saat karkkipussin

teemapuistoon kesäpassin

ja lupauksia kaikesta muusta

 

Kotona sitten pelkkä riita

kun äidillä ei tili riitä

lähteä kilpaostoon.