Väsyneen ja kiukkuisen äitiraadon mielessä liikahtaa asioita, kun tyttökissa kulkee ohi muina tyttöinä - äitiraadon parhaat rintaliivit kaulan ympärillä roikkuen.

Eikä tässä nyt oikeastaan niin kiukkuisiakaan olla. Tänäänkin läksin luennolta vähän aiemmin pois koska lapsia oli niin kova ikävä. Lapsenvahti oli tosin unohtanut antaa lapsille ruokaa ja istuttanut lapset taas pelikonsolin eteen, josta hälle järkyttävän iso miinus. Okei, en maksa kovin hyvää palkkaakaan mutta saisi näitä silti vähän paremmin hoitaa. Miten tuollaisesta voi edes sanoa kohteliaasti? Ole kiltti äläkä pidä enää lapsiani nälässä älkä saata niitä siihen seisovasilmäiseen tilaan, josta ne toipuvat vasta seuraavana päivänä? Negatiivisen palautteen antaminen ei ole kivaa.

Töissä sekin kyllä sujuu. "Älä tule enää noin lähelle tai sulta lähtee pää irti" on lause jota olen saanut soistella tiuhaan viime aikoina, ystävällisesti hymyillen tosin. Kas kun käytän työkonetta joka useinkin operoi ihmisten kaulan tasolla, ja jos joku typerys tosiaan punkee tielle, on dekapitaation riski ilmeinen. Mutta ei mieluinen.