Minä tunnustan. Minulla oli hauskin ilta ikinä, vaikka päivä alkoi kamalimmalla mahdollisella tavalla ja jatkuikin iltapäivään asti surkeana kuin uitetun rotan pureksima mätä kaalinkerä. Päästyäni töistä ja pakattuani kassin Y-mies antoi jo etukäteislahjaksi vähän haikailemani Doom Unitin levyn ja itse kivestä värkkäämänsä Sydän, sydän -korvakorun, joka on ihan sikamagee ja jonka kyllä kuvaan teidänkin iloksenne kunhan ehdin.

Siitä se sitten lähti. Sen jälkeen kaikki oli kivaa, hauskaa ja koko ajan yltyvästi parempaa. Hotellihuoneen numero sattui olemaan sama kuin onnennumeroni, Pahat Agentit oli ihan helkkarin hyvä (levy on tilauksessa), Kometa paljastui hyvinkin pitkälti samaksi bändiksi kuin Cleaning Women joka on yksi ikiaikaisista lemppareistani ainakin lokakuun 2006 jälkeen, jolloin näin sen Seinäjoella aika kylmiltäni mentyäni sinne katsomaan Sydän, sydäntä, ja Sydän, sydän! Ah, miksi en ole satsannut rahaa lapsenhoitoon ja käynyt useammin keikalla viimeksi kuluneen vuoden aikana? Typerää on ollut se. Vaikka ikää alkaa jo kertyä, kyllä minä yhä vain edelleen rentoudun parhaimmalla mahdollisella tavalla siinä lavan reunalla. Ihastuksen maailmoja syleilevänä multihuipentumana söin elämäni parhaat ranskalaiset ja mössähdin neljän tunnen virkistävään uneen, jonka jälkeen hotelliaamiainen sitten maistuikin. Kaupunkireippailu ja kevyt joulushoppailu onnistuivat nekin hienosti, mutta eivätpä loppuneet onnenmurenet siihenkään, sillä täällä kotona luin sitten sellaisen ison uutisen jota olen odotellut niin, että uniinkin se on tullut:

Jospalle on vihdoin lapsi tiedossa. Nää onnittelee ihan tolkuttomasti!