Ääk, ikinä ei pitäisi avata nettiä, jos on vähän vapaata aikaa jonka oli suunnitellut käyttävänsä vaikkapa kirjoittaen. Nyt selailin ensimmäistä kertaa aikoihin käsityöblogeja, ja voi herra mun jee miten nyt tekee mieli aloittaa pitkästä aikaa ompeleminen! Kutonut olen pitkin syksyä, kuopus sai paksusta puuvillalangasta siniraitaisen kaulahuivin ja fleecevuorisen pipon, Y-miehen esikoiselle on musta pörröinen kaulahuivi odottamassa jouluaattoa, Y-miehen äitiä taas odottaa luonnonvalkoiset Kuuran kosketus-sukat, Y-miehen keskimmäinen sai oman aika vinkeä kaulahuivinsa jo kuukausi sitten syntymäpäivälahjaksi (piru vie, kuva jäi kokonaan ottamatta!) ja nyt on puikoilla maailman rumimmat lapaset esikoiselle. Ne on kyllä pakko kuvata ja esitellä täällä, ette varmasti ole koskaan nähneet mitään sellaista.

Varsinaisen ompeluvimman herätti kuitenkin Susannan blogi, siellä erityisesti tämä postaus. Minäkin haluan tehdä siistejä yksityiskohtia! Minä haluan meditoida ompelukoneen hurinan säestyksellä ja tehdä kestäviä kauniita asioita! Tällä hetkellä antaisin paljon jos normiviikon perään voitaisiin lisätä vaikkapa vapaantai, jolloin saisin olla yksin kotona ja tehdä mitä huvittaisi ompelukoneen kanssa.

Meillä olisi varmasti tosi hauskaa.