Lastenohjelmassa setä kömpi ylös kuopasta. "Tulepas Kalle sisälle!" tokaisi ohjelman äitihahmo suureksi yllätyksekseni, ja repesin raastavaan liian monta tupakkaa työpäivän aikana -röhönauruun. Esikoinen yhtyi siihen ihan hetken kuluttua, säikähdyksestä toettuaan, ja kun keskimmäinen ja kuopus olivat tarpeeksi käärmeissään yhä yltyvästä ilostamme josta he eivät pääseet osalliseksi, toistin lauseen, jolloin hekin yhtyivät siihen riemu henkseleissä hypähdellen.

Tämä tapahtui kaksi viikkoa sitten. Nyt ei huvita enää yhtään kun kuopus nimeää joka leikissä ukkelinsa Kalleksi että pääsee sanomaan että tulepaskalle. Samaa jäbä tekee päiväkodissakin ja on kuulema saanut viettää tovin jos toisenkin vessanpytyn päällä puhumassa vessasanoja.

Aina saa kärsiä ja hävetä. Itku pitkästä ja hohhoi.