Kun on oikein uuttera ja haluaa tehdä helkkarin kovasti töitä, että olisi lapsille tarjota uimahallireissua ja tuoremehuja, voi käydä niin että kun sinänsä lämpimin lihaksin riuhtaisee 18-kiloisen laatikon ensin lantion tasalle ja sitten nostaa sen olkapään tasolle työntäen samalla, olkapäässä tuntuu että repäis. Sitten saa ehkä odottaa lopuksi kovin lämpimän kylmäpussin kanssa kolmisen tuntia terveydenhoitajalle pääsyä, mutta sitten saakin kirjoittaa kaksi päivää suhteellisen hyvällä omallatunnolla.

Lukukausien välinen tauko Kriittisestä korkeakoulusta tuli äärettömän kovaan tarpeeseen. Kun viikot olivat työntekoa, kotitöiden pusertamista ja lasten hoitopaikan miettimistä ja viikonloput opiskelua ja lasten viemistä sinne sun tänne, jäi itse kirjoittamiselle hävettävän vähän aikaa. Kun sitten jostain asiasta on tarpeeksi huono omatunto, alkaa sitä vältellä. Ja siitähän se huono omatunto vasta yllyyntyy, ja sitten sitä vain kehittää uusia sanoja tyyliin käsikiristehävikki ja lataa uusia kuvia kissoista nettiin sillä ajalla joka oli tarkoitus käyttää kirjallisten töiden edistämiseen. Mutta nyt on kovasti eri ääni kellossa. Kas kun netti ei aukea kuin viiden valmiin sivun välein, ja kun kaksikymmentä sivua on täynnä, saan lähteä kävelylle ilman lapsia! Joten suonette anteeksi, sillä ulkona sataa lunta ja kaikkea ja minulla on kiir