Luulinko tosiaan että lankakaupassa noin vain käytäisiin? Pah. Ajettavaa matkaa ei sinänsä ollut paljon, eikä Eniron mukaan käännöksiäkään olisi pitnäyt kovin montaa olla. Tulostin reittiohjeet, painoin ne ja karttakuvat mieleen ja lähdin ajamaan kohti Oulunkylää. Puolisen tuntia myöhemmin, kun autoni juuttui U-käännöstä yrittäessäni Pitäjänmäen perukoille, soitin Y-miehelle, joka antoi uudet ohjeet. Harhailin, harhailin ja harhailin, kunnes kello oli kymmentä vailla kaupan sulkemisaika, ja palasin kotiin.

Noh, yrittänyttä ei laiteta. Otin tänään palkatonta vapaata revanssia varten, ja luin ohjeita entistä tarkemmin. Tällä kertaa löysin itseni Pasilasta. Kylmä langankiilto silmissäni kyllästyin eksyilemiseen - sääkin kun oli edelleen surkea, samoin teiden kunnossapito - tumppasin autoni parkkihalliin ja ajoin yhden pysäkinvälin junalla saavuttaakseni päämääräni.

Tuntia myöhemmin poistuin kaupasta kahden pinkeän kassin kanssa posket kuumottaen, mutta vain 55 euroa köyhempänä. Oloni on sangen tyydytetty! Nyt on kuopukselle kutittamaton kauluri puikoilla, keskimmäiselle pipolanka huutelee jo vuoroaan ja virkkauslankoja on monta kerää niin kesäkasseja kuin joululiinojakin varten. Lisäksi ostin trikoista matonkudetta matto- tai korisessioon ja muutaman kerän odottamaan inspiraatiota.

Kyllä nyt muuten kelpaa.