Tää otti ja hurautti lapsineen ja kissoineen tiistaina lasten todistusten saamisen jälkeen tänne pohjoiseen. Matka meni mukavasti, vaikka välillä pyrytti lunta näkyvyyttä häiriten ja ensimmäinen "Onko vielä pitkä matka?" kuultiin kun mittarissa oli vasta 8,3 kilometriä. Ojassa nähtiin kaksi autoa, kumpikaan niistä ei ollut oma, joten matkaa voi pitää kaikin tavoin varsin onnistuneena.

Joulupukki kävi jo, ja voisinpa veikata että olemme ainoat asukkaat lähiseudulla, joiden kodissa puhutaan tällä hetkellä sekä suomea, kiinaa että englantia. Lapset pörräävät lahjoista pökerryksissään, olen yrittänyt opettaa oikeakätistä virkkaamaan englanniksi (joka itse vasenkätisenä on aika metkaa), ja nyt vain odotan että epilaattori lataa ja pääsen itsekidutukseen.

Jotta ei kuulostaisi liian auvoiselta, kerrotakoon että lääkäri suomensi maanantaina mitä röntgenlääkäri oli lausunut magneettikuvatusta polvestani reilu vuosi sitten; taustalla on ikärappeuma. Minulla! Arvatkaa saako orastava kolmenkympinkriisi tästä mukavasti lisää polttoainetta. Työpaikanvaihtosuunnitelmiin tästä saa kyllä kummasti lisäpontta, polvi on nytsillään aika romuna ja joudun ikävästi tämän jouluviikon lepuuttelemaan sitä.

Äh, enhän minä voi jättää teitä näin harmistuneeseen olotilaan, onhan joulu! Siksipä kerron mitä hieman alle 2-vuotias siskontyttö lauleli aamulla: "Nyt sytytämme Jeesuksen, se liekkiin leimahtaa...".