Koska vuosi sitten loukkaamani polvi ilmoittelee olemassaolostaan varsin ikävällä, puristavalla tavalla, voinen käyttää tätä ylimääräistä aikaani siivoamisen, viimeisten joululahjojen paketoimisen ja kirjoittamisen sijaan jakamalla kissahuolia kanssanne, eikö niin?

Ensin hieman kertausta. Saima, se onneton 63 -grammainen rääpäle, jota emo hieman aluksi hylki ja joka meinattiin kertaalleen lopettaa kivuliaan ummetuksen vuoksi, on edelleen hyvin pienikokoinen mutta muuten reipas, taitava perusnormikissa. Kävelee kerrossängyn kaidetta pitkin, ovien päällä ja metsästää taitavasti varpaita ja ihan mitä pikkusälää vaan, mitä lapsiperheessä varpaiden lisäksi lattialla pyörii. Toinen pupilli on edelleen laajempi kuin toinen, mutta mitään muuta aivovammaan viittaavaa ei tod. ole.

Ankero sen sijaan aloitti taipaleensa löytymällä peiton alta puhtaaksi nuoltuna mötkylänä, on aina syönyt hyvin ja on jo aikapäiviä sitten kasvanut kookkaammaksi kuin emo. Turkki on pitempi kuin muilla ja oikein hyväkuntoinen. Nyt jäbä on aloittanut kömpelöinnin. Siinä missä muut loikkaavat vyötäröni korkeudella olevalle nurkkahyllylle loiks vaan ja jatkavat siitä kaapin päälle tarkkailemaan ympäristöään, loikkaa Ankero juuri ja juuri niin korkealle että saa etutassut hyllyn päälle, ja potkuttelee sitten takajaloilla hyllyn kyljestä vähän lisävauhtia. Sama kaapin päälle etenemisen kanssa. Välillä koko eläin retkahtaa alas ja lähtee sitten etenemään vaivihkaa muuhun suuntaan, kuin ei olisi edes halunnutkaan kaapin päälle. Yhä enemmän ja enemmän remuaminen saa väistyä reteän sängyllä kellimisen tieltä.

Kysymykseni siis kuuluu pyhässä yksinkertaisuudessaan näin: Onko tämä ihan normaalia leikatun kollin käytöstä?

Tässäpä iloksenne kuva juurikin siitä paikasta, johon Ankero on tällä kertaa päässyt ja ilmeisen uupuneena pujahtanut koloon köllimään. Sinänsä harvinainen kuva, yleensä kissoja ei saa samaan kuvaan yhtä aikaa ilman kuvanmuokkausohjelmaa.

Ja jotta saisitte totutun annoksenne sosiaalipornoa pelkän helpdeskinä (apupöytänä?) toimimisen sijaan, kerrottaneen teille vaikkapa se, että asiat ovat myöhässä ja minua pelottaa.