Nainen oli juuri menossa suihkuun, kun ovikello soi. "Who is it?" kysyi nainen, brittilässäpäin kun oltiin, ja kun oven takaa vastattiin että "It's the blind man" ei hän vaivautunut laittamaan hikistä paitaa takaisin päälleen vaan avasi oven ilman sitä. "Nice tits! Where do you want me to put these blinds?" äännähti kaihdintentuojamies.

Minulla on ihan samanlainen olo kuin vitsin naisella. En jaksaisi kiskoa ylleni mitään roolia, mutta aavistan että siitä seuraa eeppinen väärinymmärrys, joka saattaa periaattessa olla hauskaa ja ehkä vapauttavaakin, mutta pääasiassa ehkä vain kiusallista.

Lisäksi olen harkinnut opiskelujen keskeyttämistä. En vain jaksaisi. Ja tulinpa laskeneeksi sellaisenkin tosiasian, että X-mies tuli pitäneeksi viime vuonna lapsia luonaan viitenätoista viikonloppuna, kun tapaamissopimuksessa seisoo että joka toinen. Kun kuluneen vuoden viisikymmentäkolme viikkoa jakaa kahdella, tuloksena on paljon enemmän kuin viisitoista. Ja silti minun pitäisi miettiä tätä omaa vanhemmuuttani? Missäs välissä minä ehtisin? Saapa nähdä miten X-miehen ja hänen vaimonsa kesällä syntyvä vauva vaikuttaa tilanteeseen, jäävätkö entiset lapset entistä vähemmälle vai alkaako isänsä arvostaa puhuvia, liikkuvia, pukevia ja totteleviä jälkeläisiä.