Jos teitä kiinnostaa miten yksinhuoltaja makaa, niin voin sanoa että se makaa kovaa ja korkealla.

Ostin nimittäin parvisängyn, ja sen mukana seuraa vaahtomuovipatja. Olen nukkunut löysillä runkopatjoilla useita miljardeja miesmuisteja (miesmuisti lienee noin minuutin pituinen) ja ennakoin ongelmia kovempaan kamaan siirtymisessä.

Muitakin ongelmia siirtymisessä lienee luvassa. Tietokonepöytäni ei ihan mahdy sängyn alle, ja suuresta haluttomuudesta käyttää kerrankin säästössä olevaa pikkuista summaa uuden pöydän ostoon olen alkanut katsella nykyisen pöydän lastulevyisiä jalkoja ja lainassa olevaa jiirisahaa sillä silmällä. Toisaalta olen kyllä mestari sahaamaan kiharaista pintaa, joten jospa antaisin olla. Vaikeaa on päättää ja miettiä mitä tässä olisi viisainta tehdä. Asioiden muokkaaminen kivaa, mutta niiden tärvely taas ei.

Syy sahan meillä lainassa oloon on sellainen, että vein töistä kaksi vanerilevyä ajatuksena rakentaa niistä kissoille jotain kivaa. Sitten minuun sujahti Yltiöpäisten Suunnitelmien Saatana, ja ryhdyin rakentamaan kulmahyllyä eteiseen avainten, postien ja epämääräisen sälän laskeutumisalustaksi. Sain sen kasattua pisteeseen jossa puuttuu enää kaksi hyllyä ja maalaus, ja tadaa! ruuvit loppuivat kesken. Siitä on noin viikko, ja mitään ei ole tapahtunut sen jälkeen. Hieman epäilen että joskus juhannuksen tienoilla heitän koko höskän roskikseen.

Saatan ylläolevasta huolimatta kuulostaa epäilyttävän aktiiviselta, pahoittelen. Todellisuus on ihan päinvastaista. Joku nukkumisvaikuksinen voisi tulla hakemaan täältä raukeaa lähellä nukahtamista olevaa tilaa kahmalokaupalla, luopuisin siitä mielelläni. Nukkuminen on ihanaa mutta saa koko perheen rakoilemaan, koska kotityöt.