Sänkyperäinen päähänpisto johdatti minut ja Y-miehen suhteemme syntyliepeille, eli Ikeaan. Esikoista ei saanut narrattua mukaan millään verukkeella, joten hermot semisauhuten jätin hänet kotiin. Jo valmiiksi hieman ärsyyntyneessä mielentilassa kun olin, johti keskimmäisen ja kuopuksen keskinäinen nahistelu yllättävän pian siihen lasittuneeseen katseeseen, jonka takana ajattelen ihan omiani yrittäen olla välittämättä ympäristön lähettämistä hermostumista edesauttavista signaaleista. Kuopuksen lautasoksennus ravintolassa oli sinänsä ihan tarpeeton, oloni oli kurja ilmankin, mutta tällä kertaa kukaan eikä mikään saanut minua tuskastumaan niin paljon että tyyni ulkokuoreni olisi säröillyt. Ei tosiaan edes se oksennus lautaselle.

Sänkypulmani on seuraavanlainen: nukun olohuoneessa. Muuten siinä ei ole mitään ikävää, mutta sen väistämätön seuraus on se, että sänkyni on olohuoneessa. Se saa olohuoneen aika epä-olohuonemaiseksi, ja se taas on sangen ikävää, sen lisäksi että se pakottaa sijoittamaan tietokonepöydän läpikulkueteiseen, jossa se näyttää isolta ja sotkuiselta sekä kerää päälleen kaiken mahdollisen roinan, joka taas saa tämän hyvinkin kriittisen paikan noin ikäänkuin viihtyvyyden kannalta näyttämään kerrassaan kamalalta.

Jos siis saisin tahtoni läpi, ostaisin sellaisen sängyn jonka alaosa on 140 cm leveä ja yläpeti 90cm. Siis kerrossänky, mutta aikuiselle ja lapselle. Sijoittaisin sängyn lastenhuoneeseen nykyisen kerrossängyn tilalle, nukkuisin itse yläosassa ja pakottaisin kuopuksen ja keskimmäisen jakamaan alasängyn keskenään. Oman vanhan sänkyni hävittäisin kokonaan, sen tilalle siirtäisin tietokonepöydän tätä eteistä tukkimasta ja viime silaukseksi sijoittaisin eteiseen tietokonepöydän paikalle siistin lipaston, jossa olisi koria ja nyssäkkää ja nassakkaa keräämässä näitä mainoksia, laskuja, käsilaukun, kännyköitä, heijaistimia ja lasten askarteluja, joita tälläkin hetkellä tässä silmieni alla lepää.

Asiassa on vain muutamahko mutta:

  1. Haluaisinko todella viettää kaikki yöni taas samassa huoneessa lasten kanssa?
  2. Entä jos Y-mies toipuu unettomuudestaan ja alkaa sittenkin taas hinkua luokseni yökylään? (Sitä tarkoitusta varten voi toki käyttää keittiötä, kylppäriä ja olohuoneen sohvaakin, mutta se nukkumisosa, se vaatii sänkyä!)
  3. Keskimmäinen kieltäytyy ehdottomasti nukkumasta pikkuveljen vieressä, ja haluaa yläsänkyyn.
  4. Kuopus ei suostu nukkumaan alasängyssä vaikka saisi olla äidin vieressä, jos se tarkoittaa sitä että joku muu pääsee yläsänkyyn, koska hän on jo Iso Poika.
  5. Keskimmäinen itkee jo nyt sinitarralla seinään kiinnitettyjen kuviensa kohtaloa, sillä niiden järjestelyyn on käytetty yllättävän paljon aikaa ja paneutuneisuutta. Uusi yläsänky olisi kuulema liian korkealla ja supistaisi käytettävissä olevaa seinätilaa kohtuuttomasti.
  6. Esikoisen mielestä asiassa on jotain pahasti epäilyttävää, sillä hän ei varsinaisesti saa siitä mitään henkilökohtaista hyötyä.
  7. Eijjoorahhaa.
  8. Eijjaksa aatella.

Että semmoista. Kiitos myötäelännästä. Jos tiedätte miehen jota kiinnostaisi keskustella sisustuksesta, niin pyytäkää ottamaan yhteyttä.