Ei ole kauan siitä kun perustelin täällä varsin pontevasti, miksi en aio liittyä ikinä Facebookiin. Varsin ennalta-arvatusti erikoisen hauskan blogitapaamisen jälkeen minut puhuttiin siihenkin hommaan ympäri. Joojoo, on se kiva. On ihan kiva tietää mitä suurinpiirtein kuuluu vanhoille koulukavereille, kuka piikittää suoneen ja kenestä tuli insinööri, kenellä on lapsilauma ja kenellä kolmas avioliitto. Vanhat poikakaverit on tullut vilkaistua myös. Vain yhdestä tuli aikuisena superhottis, mutta kaikki ovat kurjassa jamassa tavalla tai toisella, siis sillä tavalla sellaisessa jamassa, etteivät elatusvelvollisuuksien ja muiden rasitteiden takia enää kelpaisi edes vanhan suolan muistonhäivän takia.

Samaa ajattelevat he varmasti minusta.

Yritinkin jo poseerata kuopuksen sohimaan kameraan jotenkin niin, etteivät 15 vuotta ja 25 kiloa näkyisi niin selvästi, mutta sitten törmäsin tähän sivustoon. Nyt olen neuvoton.