Juuri tällä hetkellä tuntuu hyvin etäiseltä sellainen aika, jolloin töissä käyminen maistui pahalta ja oli raskasta ja tylsää. Kokonaisen sairaslomaviikon päälle olo alkaa olla vähintäänkin mökkiytynyt. Toki pohjalla painaa varmaankin kokonainen kuukausi yksin lasten kanssa, jota tosin katkaisi viime perjantai, jolloin sirottelin lapset noin viidenkymmenen kilometrin säteelle itsestäni eri kavereitten luo yökylään - enkä tehnyt sen repäisevämpää kuin kaivauduin Y-miehen kainaloon ja katselin Hellboyta (joka on kyllä ihan helvetin hyvä elokuva, siinä on sekä örkkejä, vaihtoehtotodellisuuksia että Hellboy). Toinen yksittäinen vapaayö olisi luvassa huomenna, kun X-mies pitää lapsia lähestulkoon sopimuksen mukaisesti - vain kuukauden tauon jälkeen ja vain toisella yöllä typistettynä. Periaatteessa pitäisi varmaan tehdä jotain, lähteä vaikka käymään Turussa tai Tampereella, ehkä käydä shoppailemassa kevätvaatetusta, tai käydä ravitsemusliikkeessä ja tavata ihmisiä. Mutkueijjaksais. MP3-soittimen pussukan virkkaus on ihan tarpeeksi jännää ja voimia viepää.

Tänään on vielä ohjelmassa sellaistakin jännää, joka saa minut tuntemaan itseni entistä kävymmäksi ja väsyneemmäksi. Pian 13-vuotias esikoiseni järjestää elämänsä ensimmäiset kotibileet, ja on kauan sitten antanut minulle ohjeet jotta juhlat saadaan järjestymään. Fiksusti lapsi valitsi ajankohdaksi sellaisen perjantain, jolloin nuorempien lasten piti olla isällään ja ilmoitti että noin kello 18-21 olisi minunkin suotavaa olla toisaalla. Tokihan X-mies sitten ilmoitti että ottaa lapset vasta lauantaina. Sain kuin sainkin  hommattua korvaavan hoitopaikan sekä kuopukselle että keskimmäiselle erikseen, mutta sitten kuopukselle nousi kuume ja kuopuksen hoitopaikastakin ilmoitettiin, että sori vaan, mutta ärhäkkä vatsatauti. Onneksi Y-mies tarjosi auttavaa avainta, ja näillä näkymin olen menossa yhdessä kuopuksen kanssa Y-miehen luokse katselemaan elokuvia, vaikka Y-mies itse onkin töissä.

Näiden järjestelyjen lisäksi minun osakseni jäi siivoaminen, lapsi itse lupasi hoitaa tarjoilut. Nyt onkin sitten järjestelty, vaihdettu lakanoita, imuroitu, pyykätty, kannettu kassikaupalla kamaa roskikseen, tehty ruokaa, pesty lattioita ja käyty kaupassa. Suureksi suruksi viimeiset rottamme, Suklaa ja Toffeekin piti tällä viikolla lopettaa, joten häkkien peseminen ja poissijoittaminen on ollut tässä kaikessa hässäkässä ylimääräisenä änkerönä. Siivous ilman siivousfiilistä on kamalaa, varsinkin kun tietää että hippaloitten jälkeen on vielä valmistettava aamiaista kuudelle ei enää niin esiteinixille - ja siivottava jäljet.

Jospa sitä ensi viikolla pääsisi taas töihin lepäämään.