Kuinkahan todennäköistä on, että päivänä jonka lujasti päätti pyhittää tiskaukselle, pyykkäämiselle ja ruoanlaitolle, on vesiputki korjauksen alla?

Kun vettä sitten vihdoin virtasi, olin jo nukahtanut sohvalle.

Kevät on perheenäidille kurjaa aikaa. Jos toppavaatteiden poislajittelu sujuu ongelmitta, tulee välikausiasusteiden esilleottamisessa ongelmia. Eräskin allekirjoittanut oli satavarma kuopuksen lenkkarien roskiin lentämisestä syksyllä ja raahautui viimeisillä voimillaan ostamaan lenkkareita jalkapallopäivää varten, löytääkseen sitten tottakai ihan käyttökelpoiset lenkkarit heti kauppareissun jälkeen. Lisäksi ihanan puhdaslumisen talven jälkeen hiekan kantautuminen sisään tuntuu uudelta ja raivostuttavalta ilmiöltä. Ilmeisesti hormonaaliset syyt ajavat myös kaappien siivoamiseen, ja esille otetut ylimääräiset tavarat jäävät pyörimään näkösälle odottaen jonkun reippaan vievän ne jonnekin pois. Kaiken tämän päälle normiaskareet, lapset ja työ tuntuvat jo liioittelulta! Jos synttäriputki ei jo häämöttäisi ovella, voisin ottaa ehkä vähän rennommin. Nyt työnalla on myriadi asioita, joita yhtäkään en oikein ehdi edistää sen muutaman tunnin aikana, jotka töistä paluun ja nukkumaan menon väliin jäävät.

Nyt olen luvannut itselleni palkinnon, mikäli selviän seuraavasta kahdesta viikosta. En kyllä enää muista mikä on niin kivaa ja harvinaista, että siitä palkinnoksi olisi.