Kuinkahan todennäköistä mahtaa olla sellainen asia, että kun kolmikymppinen perheenäiti vihdoin pääsee elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle lämpimään maahan, iskee Islanti häntä märällä taimenella tehden kotiinpääsystä liki mahdotonta? Nyt on lapset, kissa ja työpaikka vähän niinkuin että häh.

Onneksi tämä ihminen ei ole minä, mutta työkaveri on. Lapset ovat melko yhteistyöhaluttoman isänsä luona, kissa minun ruokintani armoilla, ja esimies olikin mukana matkaseurana. On ainakin kätevää ilmoittaa poissaolosta.