Parvisängyssäni on tsiljardeja hyviä puolia, mutta nyt, kovan kuumeen ja epämääräisen oireryppään aikana tuli todettua muutama  huonokin puoli: sieltä on hankala päästä alas kun lihaksisto väpäjää ja päätä huimaa, sieltä on pitempi matka vessaan munuaisten riehaantumisen takia kuin normisängystä --> aiheuttaa lihaksiston väpäjämistä sekä nivelsärkyä. Viimeisenä tukkoiseen mieleeni tulee, että täällä on hankala istua, kun hengittäminen tuntuu erityisen työläältä. Ja hiestyneiden ja märäksi aivasteltujen lakanoiden vaihto kuumeen heikentämässä tilassa on liki mahdotonta. Tavallisen sängyn viereen saa myös asetettua vesilasin. Parvisängyssä sekin on hankalaa, mutta minä kekseliäänä nostin tänne kokonaisen suljettavan mehupurkin.

Mehupurkin lisäksi sängyssä on tällä hetkellä peruspeitto kuumeen nousua varten ja pelkkä pussilakana kuumottavaa kuumeen laskua vasten, vessapaperirulla lainehtivien nenäonteloiden takia, muovipussi täynnä märkää vessapaperia lainehtivien nenäonteloiden takia, kuumemittari, silmälasit, tv:n kaukosäädin, luettu kirja, kännykkä sekä lasku (niitä tosiaan löytyy kaikkialta!). Ainiin ja läppäri. Ja turpeanaamainen, loksuvakorvainen bloginpitäjänne. Sekä satunnainen lapsi.

Hengityksen hankaluus herätti henkiin vanhan kauhuni lasten sijoittamisesta lastenkotiin, mikäli joudun sairaalahoitoon. Vihjaisin varovasti tällaisesta mahdollisuudesta, ja sain aikaan kyyneliä sekä raivokohtauksen, vaikka kaikki lapset eivät olleet edes paikalla. Enempää en asiaa halua edes miettiä. Keskityn ajattelemaan vapaasti virtaavaa vettä helpottaakseni hangenahdistusta, vaikka se saakin aikaan kauhean vessahädän, joka yhdessä tavattoman runsaan nenäperäisen eritteenerityksen kanssa saa varmasti aikaan elimistön kuivumisen, joka sekin on kyllä sairaalahoidon paikka. Kyllähän minä tuota mehnaa lipittelen, mutta kun sattuu kurkkuun niin tomaatisti.

Niin että jos jalkasi nousee ja henkesi kulkee, liikahda ja hengähdä minunkin puolestani! Minä jatkan itsesäälintää ja pahalle haisemista.