Tupakoin töissä paljon, koska se on ainoa hyvä syy istua välillä alas ja lepuuttaa jalkoja. Samalla lueskelen joko päivän ilmaisjakelulehteä tai romaania, ellei sitten tule rupateltua työkavereiden kanssa.

Eilen olin tupakointia varten varatussa kopperoisessa yksin. Join teetä ja selailin lehteä, imaisin välillä henkoset. Satoi. Jostain kaukaa tuntui rekkojen moottorin murinan alta kauntautuvan Ozzy Osbournen ääni. Höristin korviani, mutta päättelin kuulleeni ihan omiani. Siemaisin viimeiset teet kertakäyttökupista, tumppasin tupakan ja valmistuduin henkisesti nousemaan ylös ja palaamaan takaisin hommiin, kun vieressä tyhjäkäynnillä olleen rekan moottori sammutettiin. Todellakin, Ozzyn Mama I'm coming home kantautui jostain kaukaa. Istuin hetken ihan hiljaa ja kuuntelin. Musiikki kuului kirkkaasti ja selkeästi, vaikka ei voinut tulla kovin läheltä. Kun kädessä ei ollut tupakkaa eikä teekuppia, enkä yrittänyt samalla edes lukea, tulin hyvin tietoiseksi itsestäni istumassa ja kuuntelemassa. Tunne oli hämmentävän voimakas.

Illalla lasten kanssa oli mukavampaa kuin pitkään aikaan.