Ajantasaista tapaamissopimusriitaa kuumana ja kiehuvana, tarjolla taas tänään, todennäköisesti jatkossakin.

Tänään näyteltiin sosiaalityöntekijän toimistossa sellaista farssia tapaamis- ja elatussopimuksen solmimisen merkeissä, että pakkohan minun on kiintoisimmat käänteet kuvata myös teille! Eräs bloginpitäjä ennätti paikalle jämptisti kello 14.55, kun tapaamisaika oli kello 15.00. X-mies saapui vain kaksi minuuttia myöhässä.

Sosiaalityöntekijä pyysi paikalle luvallamme vielä harjoittelijan, jonka kontolle meidänkin sotkuinen tapauksemme tulee kesän jälkeen jäämään. Aloitimme elatussopimuksesta. Ehdotin summaksi vähän nk. minimiä korkeampaa summaa, perusteina vähäiset tapaamiset ja osallistumattomuus suuriin kertahankintoihin. X-mies sanoi olevansa valmis maksamaan vain sitä nk. minimiä, jolloin lastenvalvoja ehdotti että voisimme käyttää netissä olevaa laskuria antamaan osviittaa. Kuinkas ollakaan, kaikkien tietojen kirjaamisen jälkeen laskuri ehdotti täsmälleen samaa summaa kuin minä, eli 160 euroa/lapsi. Päästäkseni nopeammin draamallisesti mielenkiintoisempaan osioon, totean että keskikovan väännön jälkeen sovimme summaksi minimin 140e/lapsi sekä kirjallisen vakuutuksen siitä että X-mies maksaa puolet lasten tulevista harrastuskuluista.

Jo elatusavusta keskustellessa kysäisin X-mieheltä, kuinka isossa asunnossa hän nykyään asustaakaan. Vastaukseksi sain nytkähtelevät kulmakarvat, hetken hiljaisuuden ja kysymksen "Mitä se sulle kuuluu?" Siitä kirjasin itselleni ensimmäisen moraalipisteen. Tapaamissopimuksesta keskustellessa keräsin niitä roppakaupalla lisää. X-mies haluaa nyt lyhentää lasten tapaamista 50% niin, että tapaisi heitä joka toinen viikonloppu yhden yön nykyisen kahden sijasta. Sen lisäksi hän haluaa yli kahden kuukauden tapaamistauon kesälle. Syynä tähän on heinäkuussa syntyvä uusi lapsi ja ahdas asunto.

Ette ehkä ylläty, jos kuulette että X-miehen asunto paljastui yhden neliön pienemmäksi kuin tämä, jossa nyt asun lasten kanssa - ahtaasti tosin, mutta onnellisesti. Kyse ei kuitenkaan ole kuulema vain neliömäärästä, vaan siitä, miten neliöt jakaantuvat. Ja siitä, että lapset joutuvat nukkumaan olohuoneessa, koska heillä on vain vauvan huone ja vanhempien makuuhuone, ja se on hankalaa. Kun olohuoneessa on telkkarikin.

Lastenvalvojakin puuttui tähän reilun kahden kuukauden tapaamistaukoon, ja yritti korulausein X-miehelle selittää miten tärkeää lapselle on, ettei uuden sisaruksen syntymä saa lasta tuntemaan itseään sivuun sysätyksi. X-mies ei kuitenkaan suostunut perustelemaan asiaa sen kummemmin.

Tein rauhallisesti selväksi, etten suostu allekirjoittamaan sopimusta, joka heikentää lasten mahdollisuuksia tavata isäänsä noin radikaalisti. Kerroin ettei se minun nähdäkseni ole lasten etu millään tavalla. Tällä nykyiselläkin sopimuksella on ollut todella kehnot onnistumisprosentit, mutta mainitsemaani lukua viidestätoista toteutuneesta tapaamisesta viimevuodelta X-mies kehtasi kiistää, koska ei itse ole laittanut niitä ylös.

X-mies oli valmis poistamaan sopimuksesta pykälän, jonka mukaan tapaamiset perutaan toisen lapsista tai jonkun isän "perheen jäsenestä" ollessa sairaina kunhan sopimus saadaan allekirjoitettua, mutta en silti suostunut allekirjoittamaan. Pysyin rauhallisena ja katselin kuinka X-mies ääni väristen, kulmakarvat nykien ja kädet vapisten jankutti siitä, miten hän ajattelee nyt vain lasten parasta. Että hän kyllä voisi tuoda lapset viikonlopputapaamisten aikaan kotiin nukkumaan, mutkun on niin raskasta kulkea bussissa kun siihen menee yhteensä neljä tuntia (kolme tuntia Reittioppaan mukaan). Ja sitäpaitsi olen kuulema viettänyt ennenkin kolme, neljä viikkoa lomalla lasten kanssa (en kyllä ole) joten sen takia hän voisi olla tänäkin vuonna tapaamatta lapsia kesällä.

Kun vihdoin epäilin ääneen että se syvin syy joka tapaamisissa X-miestä tökkii voisi olla se, että kun lapset ovat hänellä, he eivät ole minulla, ja kuten yleisesti on tiedossa, vapaa-aikaa viettävä ex-vaimo on monille miehille todella kirpeä ajatus, sain vihdoin kuulla sen kuningasperustelun, jonka te saatte nyt lukea, jos olette jaksaneet lukea tänne asti: koska minä olen tietentahtoen katkaissut esikoiseni välit väkivaltaiseen biologiseen isäänsä ja muuttanut kiusallani toiselle puolelle maata saadakseni heidän suhteensa tuhottua, tekisin sen saman nyt jos vain voisin, ja siksi haluan työntää lapsia isälleen. Lukekaa vain sama virke uudelleen, epäilen että se ajatus ei aukene toisellakaan lukemalla.

Korostin vielä että mitään uhkasakkoahan hänelle ei tule, mikäli jättää tapaamissopimusta noudattamatta, mutta että minä en voi allekirjoituksellani hyväksyä lapsille epäedullista sopimusta. Eli sama suomeksi: ei näitä väkisin sinun ovellesi kärrätä.

Päätin tapaamisen kellon ollessa 16.10, koska minun piti jo kiirehtiä hakemaan kuopusta päiväkodista. Kiitin sydämellisesti X-miestä siitä että hän uskalsi vihdoin keskustella kanssani kasvokkain ja sosiaalityöntekijöitä keskusteluavusta. Tapaamissopimus jäi siis allekirjoittamatta. Jos olen täysi sika ja toisen elämän vaikeuttaja, ei ainakaan tunnu siltä.