Ei edelleenkään tähdellistä päivitettävää. Ajattelin vain kertoa kaikille, joita jäi askarruttamaan parvekekalusteprojektini edistyminen taikka keskenjääminen, että työni on loppuunsaatettu. Eihän niistä ihan uudenveroisia tullut, mutta kyllä ne minulle kelpaavat. Juuri kun sain maalattua pöydän ja molemmat tuolit kirkkaansinisiksi, tulikin mieleeni että nämähän olisivat sittenkin olleet paljon kivemmat oliivinvihreinä, mutta olkoot. Onhan se kevät ensi vuonnakin.

Kun maalaustyö oli valmis, luutusin parvekkeen lattian kolmesti, peitin halkeilleen pöydän keltaruudullisella muoviliinalla, järjestelin herneenversot, paprikantaimet ja perunaämpärit yhdessä muutaman viherkasvin kanssa esteettisemmäksi kokonaisuudeksi ja heitin lopulta maton lattialle. Sitten kävin kaupassa ostamassa sämpylöitä, kylmäsavulohta, sitruunamajoneesia, mansikoita ja kinkkua ja kutsuin Y-miehen parvekkeenavajaisbrunssille.

Aika mukavaa olla aikuinen ja koko ajan kasvavien lasten äiti.

Vähän terveempi olisi kyllä kiva olla. Angiina on sitonut minut sohvannurkkaan niin tiiviisti, että olen tehnyt kirjovirkkauksella mp3 -soittimelle pussin, esikoisen toivomia rannekoruja, joista yhden kokeilun vuoksi helmillä, kameralle pussin ja sekalaista pikkusälää, kuten esikoisen kaverille minisukat avaimenperäksi (lapsi oli kateellisena ihmetellyt mistä noita oikein saa, kun kaikilla tuntui olevan, jolloin esikoinen lupasi että mun äiti tekee sullekin. Varmasti tein!). Huomenna pitäisi palata töihin, mutta jos kauppakassin raahaamisesta saa sydämeen muljuntaa, on ehkä parempi sohvautua vielä pariksi päiväksi.