Heipä hei, seurassanne huojentunut polkkaajaäiti tällä kertaa. Sairaalassa olivat sitä mieltä että kuopuksen huolestuttavat kaulamollukat olivat jotain ihan muuta kuin syöpäkasvaimia, mutta ottivat kuitenkin verta ja keuhkokuvat ja määräsivät antibioottikuurin. Kaulan ultraäänitutkimus jätettiin maanantaille. Oletteko muuten koskaan nähneet miten kuusivuotias istuu rentona näytteenottotuolissa, seuraa neulan työntämistä suoneen uteliaana ja kommentoi vitsikkäästi veren virtaamisnopeutta? Sekä näytteenottaja että lapsen äiti, joka voin ylpeänä myöntää olevani, olivat varsin hämmentyneitä. Semminkin kun tiedän kyllä, että erästäkin 13-vuotiasta olisi saanut makuuttaa pyörtymisvaaran takia minuuttitolkulla saman toimenpiteen jälkeen.

Itse sairaalareissua voin sanoa aika raskaaksi, sillä olin liikkeellä pyörällä. Kuopus vihaa pyöräilynopettelua, joten se on suosiolla jätetty minimiin, ja kuopus istui luonnollisesti oman pyöräni kyydissä. Seudun topografia on aikamoista, joten reisilihakset hyytelönä ehdotin kotiin palattua, että kuopus saa sitten jäätelöä vasta kun on yhden kerran kokeillut pyörällä ajamista. Kuopus nokkelana poikana halusi kokeilla samantien, ja arvatkaas mitä? Alkuvauhtien jälkeen jannu jengasi menemään kuin vanhakin tekijä! Meidän perheessä kaikki ovat pyöräilytaitoisia! Voin poistaa lastenistuimen pyörästäni ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen!

Ohikiitävän hetken aikaa mietin, tulisiko minun ilmoittaa X-miehelle suuresta uutisesta, mutta muistin onneksi miten hän reagoi keskimmäisen kohdalla samaan asiaan. Tällöin hän tokaisi vain neutraalilla äänellä että oli jo aikakin - päin keskimmäisen naamaa. Siinä oli haudottu suurta yllätystä viikkokaupalla, joten voitte kuvitella miten meillä venähti siinä tilanteessa useampikin naama.

Nyt poistunkin tästä laatimaan sitä jäätelökakkua jonka pyörämiehelle lupasin. Ottakaa tekin toki osanne tuolla kommenttilaatikossa!