Heinäkuu on saatettu hyvään vauhtiin. Olin jo kovasti kohkaamassa tämän blogin viisivuotispäivää, mutta maltoin kuitenkin tarkistaa faktat. Se on vasta viikon päästä.

Viisivuotispäivän odottelun rinnalla Kolmekertaa ikuisuuden konttori on ollut tänä kesänä kovin liikuvainen. Ihan ensimmäiseksi ajoin etelästä Oulun seudulle viemään lapset ja kissat mummulaan. Seuraava päivänä ajoin auto tyhjänä kotiin. Sitten olin Tuskassa ja lupasin itselleni, että jos avautuu tilaisuus saada Chuck Billyn jälkeläinen, tartun siihen välittömästi. Y-mies oli varannut keskustahotellista meille parvekkeellisen huoneen, ai että oli leuhkaa istua suihkun jälkeen keskustaterassilla pyyhe päällä! Sitten ajoin takaisin pohjoiseen kyydissäni kani, miespuolinen yksinhuoltaja ja hänen jälkeläisensä, sirottelin ne pitkin Oulua ja pääsin halimaan lapsiani pisimmän tauon ikinä jälkeen, joka olikin tosi kivaa. Sitten ajoin auto täynä teinejä Vaasaan, jätin yhden sinne (tarkoituksella), tapasin Jospan, olin hotellissa yötä, käytin nuorison Powerparkissa ja ajoin taas Alahärmästä Ouluun. Ja nyt ei tee mieli ajaa minnekään vähään aikaan.

Upouuteen navigaattoriini olen jo muodostanut intohimoisen, suorastaan palvovan suhteen. Sellainen olisi kannattanut hankkia jo paljon aikaisemmin. Nyt tienviittojen tähyäminen hiki hiuspohjassa kirvellen on muinaishistoriaa! Selviän vieraista paikoista ja jopa kaupungeista noin vain. Jopa autoon tulleen vian osasin hoitaa, mutta se ei kyllä liity navigaattoriin, vaan yleiseen kylmäkatopärjään -asenteeseen, joka kiitettävästi nostaa päätään alkukuun hyytävissä lukemissa hyhmäilyn jälkeen.

Kissojen mummulakäyttäytymisestä voisin kertoa teille jotain. Kas kun nämä sisäpetoeläimet ovat kovasti mielistyneet metsästämään sääskiä ja kärpäsiä, riistaa, jota täällä kyllä riittää. Milloin mikäkin kissa loikkaa seinää myöten tai kiipeää tuuletusikkunan hyttysverkkoa pitkin nappaamaan himoamansa hyönteisen - ja syö sen sitten karvoineen päivineen, kitiini hampaissa rouskuen. Niin sitä minä vain ajattelen että jos olet mitä syöt -periaate pätee myös kissoihin, lähtevät nämä kohta lentoon ja alkavat imeä verta.

Kiinnostus vereen tuntuu niillä kyllä olevan jo kasvamaan päin. Tämän päättelin siitä, että Ankero pudotti ison 16-kielisen kanteleen kaapin päältä äitini päähän.