Takana ensimmäinen työpäivä yli kuukauteen, ja melkein selvisin elossa. Sammuin sohvalle kahdeksi tunniksi laitettuani paistin uuniin, heräsin juuri ajoissa ottamaan sen uunista kun se oli mureaa ja mehevää. Seuraavaksi poltin makaronit pohjaan koska kaapista ei löytynytkään muusijauhetta, huusin vähän ja kävin parvekkeella inhaloimassa kuolemaa. Hiki ei kuivu vaikka tuuletin tohottaa vieressä ja ulkona on pilvistä ja kellokin melkein yhdeksän.

Ilta sai kyllä hetki sitten käänteen parempaan, kun kuopus palasi suihkusta. "Kato äiti, mä opin suihkussa tämmösen tanssin. Se pitää tehdä ilman pyyhettä." Seuraavaksi pyyhe valahti maahan ja lapsi näytti ihan itseoppimansa helikopterin.

Ajatus vielä yhdestä lapsesta on palannut.