Pitkällisen ostostelun jälkeen (kauppakeskuksissa on yleensä ilmastointi) huomasin olevani tilanteessa, jossa tuuppasin rajusti takapuoltani puristanutta lasta. Takana oli kaikenlaista, mm. Saunalahden asiakaspalvelun kanssa tekemisissä olemista (KYSYN VAAN, ETTÄ KUINKA TODENNÄKÖISTÄ ON ETTÄ PUHELU KATKEAA RÄTS VAAN JUST KUN ASIA RUPEAA SELVIÄMÄÄN, EIKÄ VAAN KERRAN VAAN KAHDESTI?), kolikoiden levahtamista astiakaupan lattialle (nykypäivänä näppärin tapa saada valuutta lasten säästöpossuista lasten tilille on vastaanottaa se käyttöön ja siirtää vastaava summa lapsen tilille ihan itse, omalta koneelta), lattialle pudonnut pehmisläjä, tulikuumaa autoa, huonoja hintamerkintöjä ja myyjistä tyhjiä myymälöitä. Sitten juuri sillä hetkellä kun rasittunut huonekalukaupan asiakaspalvelija käänsi silmänsä minuun ja vedin jo innokkaasti henkeä alkaakseni vihdoin ja viimein hoitaa asiaani pakaraani rusennettiin, ja täysin selkäytimestä lähti kiusankappaleen poistönäisy. Lapsi oli toki oma eikä vahingoittunut välikohtauksessa, mutta kun juuri edellisenä päivänä olin saanut hoidettua edellisen lastensuojeluilmoituksen pois alta, tuli aika kelju olo.

Ja se edellinenkin oli siis rutiinihomma, kuten moni jo epäili ja lohduttikin. Sosiaalityöntekijä kyseli mitä tapahtui ja onko vastaavaa ollut aikaisemmin (samalla sain kelpo oppitunnin törkeän johdatteleviin kysymyksiin) ja kun olivat päässeet siihen tulokseen ettei kuristaminen sittenkään ollut lapsen omaa syytä, ilmoittivat he asiakkuuden päättyvän heidän osaltaan tähän. Lapsen toisen huoltajankin olisi kuulunut olla paikalla, mutta he ilmoittivat hoitavansa asian hänen kanssaan puhelimitse. Mukavaa etteivät hekään häiritse vanhojen lasten asioilla toisten perheonnea!

Yllättävän vähän lapset ovat isästään puhuneet. Etukäteen vähän pelkäsin että keskimmäisen ääneen lausuma epäilys siitä ettei isi enää tykkäisi näkyisi arjessa, mutta eipä nyt äkkiseltään tule siitä oireita mieleen. Onhan tässä kyllä ollut menoa ja sirkustelua siihen malliin, etteivät lapsetkaan välttämättä ole ehtineet asioita pohtia. Tulevalla viikollakin piti olla kaikenlaista, mutta Y-llättävien ongelmien takia näyttää mahdolliselta, että olenkin sittenkin yksin sirkusteluvastuussa.

Jos olisi jo syksy ja vähän viileämpää, olisi helpompaa olla helpompi ihminen.