Töissä en ruokatauokotupakalla viitsinyt siirtää jalkoja alas penkiltä, kun kaksi yläkerran eeloita tuli samalle asialle. Tilaa oli heillekin yllin kyllin. Toista miestä asia selvästi kismitti, ovathan yläkerran toimistotyöntekijät huuimasti arvokkaampia ihmisiä kuin me ylipainoiset, väsyyneet paskaduunin parissa pakertajat. "Kutittelenko tätä tyttöä täältä jalkapohjista, niin katsotaan mitä tapahtuu" irvistelihe hän, johon oli helppo heittää takaisin että "kutittele ihmeessä, katsotaan tosiaan mitä tapahtuu".

Ei kutitellut sitten kuitenkaan.

Missähän vaiheessa tämä tytöttely oikein loppuu? Kieleni on nopea ja pahansisuinen, enkä välttämättä jaksaisi kantaa harteillani tätä vittumaisen akan viittaa vain sen takia etten kestä tytöttelyä, en sitten ollenkaan.