Ihmeiden ihme tapahtui viikonloppuna ja pääsin kuin pääsinkin viettämään vapaailtaa. Esikoinen meni sinne minne pitikin, keskimmäinen sai säälipaikan kuopuksen kaverilta, ja kun kuopuksen alkuperäisessä hoitopaikassa puhkesi kuumetta, sain kuopuksenkin sinne. Ja olin niin ratkikiitollinen etten hetkeen ole ollut, ja olen edelleen!

Valtava lasillinen punaviinin ja kolan sekoitusta ja pari biisiä Type O Negativea teki tehtävänsä, ja aloin rentoutua. Hartiat saakin kurottua uskomattoman korkealle kun oikein stressaa ja ahdistaa. Lopulta päädyin alastonuinnille kädenlämpöiseen järveen ja ala-asteen nurmikolle pussailemaan. Eikä aamulla ollut edes pää kipeä! Eli kohtuullisen onnistunut ilta, sanoisin. Myös täysi-ikäiselle.

Ehkä hetkellisestä rentoutumisesta johtuen aloin nähdä tulevaisuutta vähän valoisammassa ...öh, valossa, ja kappas, laitoin tavallaan työhakemuksen menemään. Ala on Jotain Ihan Muuta verrattuna tähän nykyiseen. Pliide, pitäkää jonkinlaista henkistä peukkua, sillä Minä Todella Haluan Vaihtaa Alaa. Kiikeli soikoon, freeksi en tämmöisessä elämäntilanteessa kyllä rupea, ja taitaa olla vain kolmisen tahoa Suomessa jotka palkkaavat tähän työhön ihmisiä, joten ehkä on ylimitoitettua kuitenkaan luulla mitään.

Mutta jos silti ihan vähäsen ..?