Kas rampa tässä päivittää blogiaan muka iloksenne, vaikka oikeasti on tylsyyden ja ikävästi jomottavan selkäkivun kourissa ja haluaa vain valittaa. Ei minulla kyllä mitään asiaa ole, eikä mitään mielenkiintoistakaan ole tapahtunut taas vähään aikaan, vaikka perjantai ja 13. päivä onkin. Näköjään mitä vanhemmiksi lapset kasvavat, sitä tylsempiä niistä tulee. Muistan vielä elävästi sen kun kuopus oli 1-vuotias, tykkäsi istua pöydällä ja leikkiä poranteräpurkilla. Niinpä eräänä aamuna kun kuolemanväsyneenä kaadoin maitoa aamuteehen, mulahti kuppiin myös 7mm poranterä. Se oli virkistävää. Nyt nämä osaavat olla jo suurinpiirtein ihmisiksi, ja keskustelut ovat jo niin pitkiä ja monimutkaisia ettei niitä jaksa referoida vanha Erkkikään.

Tiesittekö muuten että "gamla Erik" on on hurrien vastine "vanhalle kehnolle"? On se.

Koska nyt mieleni tekee ruotia työpaikan sisäisiä asioita ja tiedän sydämessäni etteivät niin kiinnosta yllämainittua, teitä eivätkä edes vanhoja ystävieni metsän murikoita, olen kirjoittamatta niistä. Totean vaan että jurppii.

Tähän kun vielä yhdistetään se että 2/3 lapsista olisi yökyläpaikka tiedossa lauantaiksi mutta yhdelle siis ei, alkaa jurpituksen määrä ehkä pikkuhiljaa hahmottumaan. Olinhan minä Tuskassa tuulettumassa, siitä on vasta reilu kuukausi, mutta jotenkin tekisi mieli jo uudestaan tuulettumaan, haistelemaan elokuun yötä ja muuta yksinhuoltajilta kiellettyä. Kun kahdelle lapsista on jo yökyläily sovittu, ei oikein viitsisi palkata hoitajaa vain yhtä lasta varten. Eli kaitpa sitä sitten istutaan sohvalla ja luetaan vierekkäin, keskimmäinen ja mmä.

Keskimmäinen onkin sukeltanut tänä kesänä vasta lukemaan oppineitten kirjoista oikeisiin romaaneihin. Nyt menossa on jo kolmas Ingo -sarjan kirja. Wikipedia luokittelee sen lastenkirjasarjaksi, mutta minä sanon että pah. Olen lukenut sen itsekin, ja suosittelen kyllä kaikille scifi- ja fantasiaorientoituneille.

Nyt sitten kai vain välttelen ikkunanpesua ja lakanoiden mankelointia koko loppupäivän.