Kun nyt vihdoin sain vuokraemännän kiinni ja sain luvan pintojen remppaamiseen ja sairaslomaakin oli niin kätevästi, ajattelin olla nopea ja reipas ja äkkiä nykäistä tapetin pois lastenhuoneesta ja sutaista maalin päälle.

Hah.

Kammottavan punaruskean tapetin alta paljastui vaaleaa ruskeakukkaista tapettia, ja sen alta vihreäksi maalattu seinä. Kun melkein kaikki tapetti oli poistettu siististi ja nopeasti, eräs nopeampi riuhtaisu paljasti että ähäs, se vihreäpäs ei ollutkaan maalattua seinää, vaan tapetin päälle maalattua pintaa. Sen alta löytyi paljas, hauras kipsiseinä.

Nyt homma mutkistui huomattavasti. Maali tapetin päällä ei päästä vettä läpi, joten vanhan tapetin poistaminen onnistuu lähinnä voimakeinoin. Kipsiseinä ei kestä mitään raaputusta, vaan naarmuttuu jo kynnestä. Nyt edessä on siis helvetinmoinen rapsuttelu, sitten älytön kittaaminen ja hiominen, ja vasta sitten se maalaaminen. Todennäköistä on sekin, etten saa seinää ikinä sileäksi ja joudun laittamaan siihen tasoittavan lasikuitutapetin, jonka päälle sitten voi maalata.

Selkä huutaa hoosiannaa ja käsivarret perkelettä. Niska naksuu ja välillä vanha ystäväni asentohuimaus tekee tuolilla keikkumisesta varsin jännittävää.

Että sitä pitääkin aina olla niin osaavinaan.