Niin, halusin vain sitä tulla kertomaan että eivät ole töistäpaluut sisaruksia, eivät iltapäivät veljiä keskenään. Siinä missä eiliseen kuului kissanoksennuksia ja reppuläjiä, oli tänäiltana laitettu ruoka valmiiksi, katettu pöytä ja siivottu keittiön kuivaelintarvikekaapit, jotka kipeästi sen tarpeessa olivat. Ja kaikki tämä kuulema vain siksi, että teki mieli. Okei, hommaksi jätetty imurointi oli jäänyt väliin, mutta mielissäni annoin armon käydä oikeudesta ja päätin tarttua siihen itse ja henkilökohtaisesti, joskin vasta huomenna.

Olen yrittänyt jatkaa kesällä keksimääni kikkaa saada kotitöitä teetettyä lapsilla, eli jätän lappua ja laitan tekstaria, että sen ja sen homman on oltava tehtynä ennen kuin tulen töistä. Homma toimii onnahdellen, mutta jotenkuten kuitenkin. Jos olisin vieressä ja pyytäisin tekemään jotain, ei työtä varmasti tulisi tehtyä. Jokin taika poissaolollani on. En oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. En ehkä kovin mielelläni kuitenkaan vetäisi siitä sellaista johtopäätöstä, että läsnäoloni vaikuttaa lapsiin negatiivisesti, mutta onneksi minulla on X-mies, joka varmasti on sitä mieltä puolestani.

Päivämäärän kunniaksi tulisi varmaan kertoa jokin muisto Kekkosesta, mutta ensimmäistäkään kaljun kimallusta ei muistoihin ole tallentunut. Tuskin sitä kovin monelta tarhaikäiseltä odotetaankaan. Sen sijaan muistan nähneeni Mauno Koiviston ja Topi Sorsakosken jossain vaalitilaisuudessa, jolloin en ollut vielä siinä iässä että kovin eksakteja muistoja olisin kyennyt tallentamaan. Tämän ja monta muuta yhtä kiinnostavaa muistoa yritän pitää visummin tallessa, pahoittelen että tämä yksi lipsahti. Yksi on kuitenkin pakko jakaa, nimittäin Taivaallisen rauhan aukion tapahtumat kolmisen vuotta Kekkosen kuoleman jälkeen. Tiedän että löytäisin YouTubesta varsin helpostikin sen unettomia öitä aiheuttaneen pätkän jossa tankki ajaa ihmisen yli ihan tahallaan, mutta en todellakaan lähde sitä etsimään, sen verran kovasti sen ajatteleminen vielä nykypäivänäkin ahdistaa. Samaa maailman pahuuden tiedostamisen tuskaa näkyy toisinaan keskimmäisen silmissä, ja olen niin kovin pahoillani hänen puolestaan. Tähän kun ei auta edes aika.