Sovitaanpa vaikka että tämä kuu on teillä aikaa vastata uutta uraa urkkivaan blogipaostaukseen tuossa alla. Sitten valkkaan joko parhaan ehdotuksen tai jonkun ihan randomilla, ja tiedustelen että saako olla sukkaa vai lapasta ja mikä mahtaa olla lempiväri. En ole ikinä ennen järjestänyt mitään arvontoja, joten sallittakoon pieni mainostelu, jooko? Eli lisää ehdotuksia saa laittaa.

Kuopus kävi tänään kuusivuotisneuvolassa, joka olikin sitten viimeinen visiittini lastenneuvolan puolella iäksi, ellen sitten ihan älyttömän epätervejärkiseksi heittäydy ja pusaa vielä sitä iltatähteä kuten toisinaan mieli tekisi (ennen kuin todellisuus muistuu mieleen pissarätteineen ja rahapulineen). Lapsi läpäisi tarkastuksen kynäotetta lukuunottamatta, ja vastaanotti rokotuksensa maltillisin desibelilukemin. Tasapaino, joka viimeksi ei ollut kuulema ihan iänmukainen, oli tällä kertaa mainio. Tästä kuulema kiitos ratsastusharrastukselle.

Tarkastuksen lopuksi neuvolatäti antoi lapselle luvan mennä pörräämään odotushuoneen puolelle, ja ryhtyi kysymään miten sujuu lapsen isän kanssa. Vaikka en kauhean paljon olekaan tuosta tädistä ikinä diggaillut, oli hänen olemuksensa niin äidillinen ja kiinnostuneen oloinen että hups, tulin vuodattaneeksi koko stoorin ja oman kyllääntymiseni ja turhautumiseni koko juttuun. Sainkin mainioita vinkkejä miten tilannetta voisin hoitaa eteenpäin, mutta jotenkin ne tuntuvat aika extremeltä. En ihan hevillä lähtisi ottamaan lastensuojeluun yhteyttä ja kertomaan että isä laiminlyö tapaamisia, sillä: A) Jotenkin sitä haluaisi pysyä lastensuojelusta niin kaukana kuin mahdollista B) Jotenkin sitä luulisi että lastensuojelulla olisi muutakin tekemistä sellaisten ihan oikeasti avun tarpeessa olevien lasten kanssa C) Jotenkin tulee mieleen että toinen osapuoli saisi moisesta aimo annoksen vettä myllyynsä, kelpo herneen nenäänsä jne.

Tilanne lienee nyt kuitenkin se, että yhdessä allekirjoitettu tapaamissopimus on edelleen voimassa, X-mies ei vain noudata sitä. Koska minulle on jo pitkään ollut ihan se ja sama milloin herra suvaitsee lapsiaan tavata, on hän olettanut että hän voi oikeasti määrätä milloin teemme mitäkin, jotta tapaamiset saadaan sujumaan hänen toivomallaan tavalla. Nyt en vain enää jaksa, ja toki herra sai affektikrampin kun se hänelle selvisi. Luonnollisesti hänellä on oikeus lähteä hakemaan oikeudesta vahvistusta uudelle tapaamissopimukselle, johon minä en ole suostunut. Mahtaisi olla virkistävää käräjäoikeuden työntekijöille, yleensä kun isänpenteleet yrittävät saada lisää tapaamisia, mutta tämäpä haluaakin vähentää ennestäänkin vähiä tapaamisia puolella.

Päivän tylyilmeen tarjoaa Ankero.